Eipä mulla tässä sen kummallisempaa, alan\ aletaan kirjottelemaa uutta blogii tässä näin, joten pistänpä siitä sitten uuden päivityksen (: En toki poista tätäkään, kirjoittelen mahdollisesti joskus tulevaisuudessa kunnolla, if I get some time. Mutta juu, säästän teijät tältä ja lukekaapas taas sitten sitä uutta, sysses & bros ;)
Jeeap, kuten otsikko kertookin, en toistaseksi jaksa/ei ole aihetta kirjotella tänne. Alotan mahdollisesti aivan uuden blogin, muttamutta.. Kyllä siihen varmastikkin kuluu useampi hetki.
Syynä tähän on siis pian alkava työssäoppiminen (illat menee siellä) ja se, että elämässä on liikaa liian isoja asioita, että ehtisin tillittää tänne. Jatkan siis mahdollisesti uusien aiheiden parissa joskus tuossa, nyt toistaiseksi Kiitos ja kumarrus kaikille :)
Rakkaudella -jjen :)
Ähhm en ole kirjottanu joo, oon työstänyt uutta ideaa, jonka mä toteutan viimein. Enpäs tästä projektista sen kummempaa ajatellut avautua, joten palataampa tähän päivään.
I have a problem. Ja nyt te, jotka ajattelitte, että tajusin viimein olevani päästä sekaisin, kerron, että olette kovinkin lähellä. Kyse on viime viikolla alkaneesta ongelmasta nimeltä migreeni. Tai siis itse ongelmahan alkoi kauan kauan sitten, vuonna 2008, jolloin sain ensimmäiset migreenikohtaukset. En niitä sen kummemmin hoidattanut, sillä kohtauksia tuli kerran, kaksi vuodessa. Nyt ne kuitenkin lisääntyivät, ensimmäinen tuli mopoauton ratissa istuessani, jolloin puolet toisen silmän näkökentästä katosi, eikä olo ollut muutenkaan hyvä. Säikähdin kohtausta, enkä tiennyt, voisinko ajaa enää perille, matkaa oli jäljellä muutama kymmentä kilometriä. Jatkoin kuitenkin ajoa ja kohtaus paheni, käsistä lähti tunto, enkä enää hahmottanut tapahtumia. Pääsin kuitenkin perille ja olo alkoi helpottaa tunnissa. Ajattelin kohtauksen olevan yksittäinen.
Seuraavana päivänä olin todella väsynyt koulussa. Kun oli ruokailun aika, kohtaus alkoi uudestaan ja halusin vain kotiin. Lähdin terveydenhoitajalle, joka käski tulemaan takaisin, josseivät kohtaukset loppuisi. Lähdin siis kotiin lepäämään ja seuraavana päivänä jäin kotiin nukkumaan. Yhtään kohtausta ei tullut päivän aikana.
Sitten menin kouluun. Ajattelin edelleen, etteivät ne enää jatkuisi, mutta kohtaus alkoi heti aamusta. Tällä kertaa terveydenhoitaja soitti lääkärille ja sain soittoajan, jossa lääkärini sanoi, että e-pillerini on lopetettava samantien, enkä missään nimessä saa syödä niitä enää. Loppu päivän aikana sain vielä kaksi pahaa kohtausta, joissa viimeisenä lähti taju.
Tämän jälkeen niitä ei ole tullut. Perjantaina pääsen lääkäriin, kuvaavat pääni ja tutkitaan mistä tässä onkaan kyse. En tiedä, hieman huolestuttaa kyllä. En sen enempää jaksa kirjotella, edelleen heikko ja väsynyt olo. Ompas tässä taas kerrakseen selviytymistä.
~jjen!
Hellou! Olipas tylsää palaa bäkkii koulun penkille, eipä jaksais tälläi kovinkaa paljoa kiinnostaa. Tosiaan, mä voisin vaan nukkua muutaman vuoden ja sit mennä takas opiskelee. Tai sit mä vaa lähen armeijaan. Nojuups
Mutta siis.. Mä suunnittelin hieman, et voisin viimein saada aikaseks sellasen kovin pyydellyn "what I want" julkasun kuvitettuna, mutta kun... Puhelin jäi yläkertaan, eikä huvittais millään lähteä hakemaan. Niin ja sit mä haluaisin kovasti alottaa sellasen ihan anonyymin blogin, missä mä voisin kertoa paljon rohkeammin kaikesta ja muuta. Ehkäpä.
Myösmyös ois kova sana toi videopostaus, jos vaan tossa toimis toi cami. Nooh nyt mennään näillä mitä on ja sillä selvä.
Nooh täs ois nopee luonnostelma sitten täst What I Want jutskast :)
Ompas siitä jo aikaa, ku kirjottelin viimeeks. En oikeen tiiä minne tää aika taas onkaa menny ja mitä mä oon tänä aikana ees tehny. Oli loma - ja ihan just loppuuki - ja seki meni nukkuessa. Aika ankeeta. Kaipa mulla jotain kohokohtia oli, mut muuten aikalailla olin Eetulla koko loman. Nii tietysti! Eilen meil tuliki ensimmäin kuukaus, täähän on mun elämän toisiks pisin suhde. (Älkää naurako, mua ei oo siunattu hyvillä suhteilla!)
Okeiokei eli toi loman ensimmäinen viikonloppu meni aika nopeesti, käytiin Purnussa Eetun ja Tomaksen kans, tai no mä kattelin, kun ne ajo CC-kisat (joiden aikana Tomas puhkas renkaan ja oli enemmän mutanen ku koskaan) ja eipä kai tehty ihmeitä. Olin yhen yön tossa kotona ja täst tulee toinen, jossen lähe Kialle juhlimaan!
Sit viikko menikin Eetulla ollessa, kävin Heinolas kaks kertaa, toisena eräs-nimeltä-mainitsematon-pässi päätti käyä pyörätää meijän pihas (Please, move on, that is sick) ja toisena mä ajelin mopoautolla(...) ja olin liian myöhään ulkona. Käytiin isilläki tossa, siinäpä se meni. Sit tuli torstai.
Torstain lähettiin sitten kohti Flamingoa ja kylpylää, mutta matkan tarkoitus muuttu yllättäen, kun päätettiin ettei jakseta millään uida enää. Sehän tarkottaa, että vierestä löytyi Jumbo ja kauppoja ja kaupathan tarkottaa vaatteita ja koruja. Löysin talvitakin, sellasen mustan tosi pitkän (kuvaan sen joskus tässä) ja korvakorut, en kai muuta? Kaksnelosen kuudennen tuotantokauden tietysti! Ja leffan samaan sarjaan.
Ostin ton hupparin Karismast!
Sitten tultiinki takasin Mäkelään ja eilen oli se kuukausipäivä (menin Kian kans shoppailee) ja käytiin aikasin nukkumaan. Tänää aamulla Eetu lähtiki Jämsään kisoihin ja mä jäin nukkumaan. Äiti tuli mut puolilta päivin hakemaan ja nyt mä en tiiä mitä mä tänää tekisin. Kai se juominen kutsuu mua. Hitto!
Huomisen makaan siis koomassa kotona ja toivon, et Eetu tulis kyläilee. Tai emmä tiiä. Ei mulla oikeestaan ollu muuta, joten alanpa kuvittamaan tätä nyt.
~jjen!
Kiitos taas ;)
"First I'd like to say that I didn't mean to hurt you and I know that I can't ever say how sorry I am. I hope you still know, I'm here, I never left. And you know, I'll stay here forever, waiting for u."
Okeiokei, mä meinasin valottaa teille, jotka ette mua tunne ollenkaan tai ette oo tuntenut kovinkaan kauaa vähän mun historiaa. Ehkä enimmäkseen kaikest mikä liittyy rakkauteen ja osittain kaikkiin näihin vastoinkäymisiin mitä täs elämäs on jo ehtiny tulla. En jaksa sen yksityiskohtasemmin kenestäkään jauhaa, eikä tän tarkotus oo loukata ketään tai mustamaalatakaan, mutta mä tosiaan tiedän, et saatan puhua joistain rumasti. Alotetaan.
Pienenä mun ihastukset vaihtu päivittäi. Mä saatoin olla ihan rakastunu moneenki poikaan yhtä aikaa, mut mulla oli semmoi suuri ensirakkaus. Se oli mua vuotta vanhempi ekaluokkalai poika, jonka mä tunnen edelleenkin. Ai että mä oisin ollu valmis perustaa perheen senkaa (jenny 6v) ja kirjottelin aina siitä mun päikkikseen. Sit mä muutin keskustast landelle ja meijän vuosisadan rakkaustarina kuoli.
Tääl landel, minne mä sit oonki jääny mä rakastuin kans joka viikko eri poikii. Sit mä ALOIN OLEE ekaa kertaa yhen mun kaa samal luokal olleen pojan kaa, suhde kesti kaks kuukautta ja nähtiin tasan nolla kertaa. Sit mä aloin sen parhaan kaverin kaa.
Sit tulee sekavii aikoi, kutosest ylä-asteelle, en haluu miettii niit sen enempää. Siel tuli pahasti takkii ja sen huomaa musta edellee. Must tuli paljonpaljon varautuneempi ja epäsosiaalisempi, vaik osasinki helvetin hyvin esittää, ettei mikään oo vialla. Ehkä kolme tai neljä ihmistä ties, että mä oisin voinu vaikka hypätä sieltä sillalt.
Elämä parani huomattavasti, ku pääsin pois siitä helvetistä ja tiesin, et en joutuis menee enää minnekää Lyskalle, vaan pääsin amikseen.
Hmm.. Sit mä rakastuin ja olin onnellinen ja sit se loppu ja olin surullinen. As simple as that. Olin aika kauan paskana, mut sit tulee taas näitä sekavia aikoja mistä mä en aijo kertoa sen enempää. Aletaan olla liian lähellä tätä hetkeä. Edelleen näiden ihmisten näkeminen sattuu aivan vitusti. Mä haluisin vaan sanoa niin paljon ja ois niin paljon anteekspyydettävää & -annettavaa, mut kaipa täs ollaan kaikki kasvettu ja menty eteenpäi.
Mä en Eetusta edes haluu puhua samassa postaukses, ku kaikista edellisistä, koska tää on jotain aivan muuta, ku mikää aikasempi. Sen sijaa mä haluu kertoa yhestä eksästä.
Täst ei oo kauaa. Se oli sellai ihminen, johon mä ihastuin aivan helvetisti, enkä myöntäny kellekään, et meil on mitää ennenku se oikeesti alko olla vakavaa. En mä tiiä, sen kaa mä unohin kaiken mitä oli joskus tapahtunu ja luotin siihen. Se ei asu mua lähel, enkä sillai enää nää sitä mitenkään, yritetää edelleen esittää, ettei mitään pahaa käyny ja voidaan olla kavereita. Mut kylläpä kai kummatkin tietää, ettei me oikeesti voida ja tää koko touhu on vaa sitä, ettei kumpikaa tiedä miten sanotaan hyvästi oikein. Se alko seurustelee mun kaverin kans. Joo ei varmaankaan tarvii muuta sanoa.
Toisaalta mä niin toivon, et jokainen, joihin nää liittyy lukee nää ja tajuu mitä mä kelaan. En mä sanonu asioita riittävän hyvin, tiiän, mut en mä ollu aina se paskiainen. Ja en mä oikeen usko, että mä ansaitsin näin paljoo turpaan.
"Sometimes I wish I could save youAnd there's so many things that I want you to knowI won't give up till it's overIf it takes you forever I want you to know"
Ohhoh. Tulipas taas kerrottua ummet ja lammet, enkä tiiä millään voinko julkasta tätä. Okei, niin kauan ku popeista soi Simple Plan täysillä ja mietin kaikkee mitä on tapahtunu, ni oon varma, ettei kukaan voi enää satuttaa mua niin. Tää jotenki sopii mun elämää liianki hyvin. Mutta... Kiitos kovasti, kun taas kerran luit tämän.
~jjen!
"I've been keepin' busy all timeJust to try to keep you off my mindTryin' to figure out the time zonesMakin' me crazy"
PS. Stop search for love, you'll find it when the time is right!
Holla, näin such a long time. Eli niinku mä lupasin, mä näytän teille miltä mä näytän ja mitä mä teen ja kuka mä oon. Rehellisesti, mä toivon, et saan vastauksen tohon samalla. Alotan helpoimmalla.
Mä oon nyt onnellinen. Mä oon (toivottavasti) löytäny sen jonka kaa mä haluun olla ja jonka kaa mä voin jakaa kaiken. Ihmisen, jota mä rakastan ja jonka pieninki sana saa mun kaikki tunteet esille. On se pelottavaaki, et mä oon valmis tekee jonkun takii ihan mitä vaan. Mut joo, oon tositosi tyytyväinen tähän osaan mun elämää.
Joo ja mitähän muuta. Ylihuomen ois opinnäytetyön toteutus ja ihan semihyvinhän tää on alkanu. Huomen mä alan väsää kakkuu ja vaikka ja mitä. Tänää sain (saatiin Mian kans) aikaseks kinkkukiusauksen, kanakeiton ja perunasalaatin, eilinen meni kauppaillessa. Tutkin myös miten ihmeessä mä värjään sokerimassaa. Ja mulle selvis, ettei mun konees oo Word-ohjelmaa? :o Ei hyvin mene.
Ainii en muista oonko jo kertonu, mutten oo täs yli puoleetoist vuotee polttanu tupakkaa, koska mä lopetin sen sillon (oon tosi ylpee itestäni) ja olin polttanu ehkä kakspuol vuotta vakituisesti. Mutta sitten... Eilen mä poltin. Sähkötupakkaa, missä ei ollu nikotiiniä :D Eli suomeks vesihöyryä pelkästää, mut osaan edellee tehä rinkuloita, josta oon myös tosi ylpee.
Ei mulla muuta, mut teen tunnustuksen, oon täysin unohtanu mun projektin. Joten mä siis juoksen kuvaamaan mun kenkiä ja uutta laukkua! Anteeksianteeksi :(
Täs mun uuet rakkaudet! Eli kengät tarttu kätee SpiritStoresta, kalliilla, tai no ei kengiks, mut opiskelijabudjetilla. Ja laukku oli todellinen vastakohta, hintaa viis euroa, ihan uus, Tiinan kirppikseltä. Yleensä sieltä ei mitään matkaan lähde, mut toi huus mun ja mun kenkien nimiä, joten I have no other choice!
Moikka vaa!
Näytän jostain syystä
tositosi oudolta täs.
Syyttäkäämme
valaistusta
Juu täs on sit muutama näitä MINÄ kuvia. Voi kauhistus sentää. Näytän tosi junnult nois. Ja joo, noin mun homokolot! Aijon pitää ne aina siinä, on ne jo muutaman vuuoden siinä ollukki, liekö kasva enää takas.
Juu ja mun kaktukset! (En kehtaa ottaa kuvaa mun kukasta, se ei oikeen oo elollinen, tai no...)
Ja toi kirja. Se on aivan mahtava, oon sen jo lukenu, muttamutta alotinpa alusta nyt sitten. Ohoh siinäpä nää kuvat tältä päivältä :)
Huomenna alkaaki jo viikonloppu, mitähän sitä keksis? Alkaa olla kylmä ja kosteeta, mut voi olla viimenen viikonloppu ku on ajokelit. Hitto vie, en oo pakollisia-ennen-talvea-listaakaa vielä tehny ja ehkä vaan yks viikonloppu aikaa! En kestä tätä!
Mutta meen vahtimaan vielä viimesen kinkkukiusauksen uunista ja sitten suihkuilemaa ja nukkumaan! Nukun tänä yönä enemmän ku viime yönä, MÄ LUPAAN!
~jjen!
